Retkeilyä ja hetkeen heittäytymistä

Lokakuu on koittanut ja kaksi kuukautta on pian yhteistä taivalta takana.
Lasten iloa on mahtavaa seurata, kun he menevät kaveria vastaan

Mahlamajan puolelta isoin leikkitila

aamuisin, innosta hihkuen! Jopa ihan nuorimmat muistavat jo kavereiden nimiä ja he tykkäävät ottaa kaveria kädestä tai antaa haleja. Se on kyllä yksi hellyyttävimmistä näystä, kun lapsoset istuvat yhdessä penkillä, silitellen kaveria ja odottelevat lisää kavereita tulevaksi, jotta pääsemme aloittamaan yhdessä aamupalat.

Isommat mahlamajalaiset pitävät muutaman kerran päivässä tässä samassa tilassa aamu- ja päiväkokoontumista, jolloin lapset saavat peukuttaa päivän fiiliksiään ja kuvien avulla katsotaan myös päivän toimintaa läpi. Ennen ruokailua heistä jokainen vuorollaan saa pukeutua pikkukokin asuun ja olla mukana open kanssa viittomassa päivän lounasta.

Aamuisin leikimme isossa aulahuoneessa, johon kokoonnumme myös yhteisille musiikkituokioille. Aulahuoneessa meiltä löytyy piano ja saammekin nauttia livesäestyksestä. Osaamista tähän löytyy onneksi omasta takaa, kun Mahlamajan lastentarhanopettaja Jaana antaa sävelten soljua sormiensa läpi. Syksyn toiminnallisia lauluja ovat olleet muun muassa Lehdet lentää, Minä näin kun kettu ja Pienen pieni sade. Lisäksi yksi suosikeista on ollut Ihhahhaa, jolloin pienet ja isot elämyspäiväkotilaiset valjastavat keppariheppansa ja lähtevät laukkaamaan ympäri aulaa. Laulutuokiot sisältävät paljon lapsille ja aikuisille osallistavia elementtejä ja eri aistein kokemista kuten liikettä, käsin viittomista ja eri soittimiin tutustumista.

Pihkapirtin kotileikkinurkkaus

Käytävällä on tilaa vaikka hurjastella kovemmin!

 Päiväkodin painopistealueina meillä on musiikin lisäksi liikunta, metsätoiminta ja ympäristön hyödyntäminen eri aistein kokemalla. Liikuntaa olemme ulkoliikunnan ja retkien lisäksi päässeet toteuttamaan liikuntasalissa viikoittain. Lähin puistomme sijaitsee ihan päiväkotimme vieressä. Veturipuistossa järjestimme koko päiväkodin yhteisen aistiradan, jossa muodostimme lapsista kolme ryhmää. Isommat Mahlamajalaiset huolehtivat pienemmistä Pihkapirttiläisistä ja he saivat ryhmässä haistella, maistella, ideoida luonnon materiaaleista soittimia ja tunnustella.

Aistiradan tuoksupurkit

Olemme syyskuussa tutustuneet enemmän lähiympäristöön ja ottaneet alueen puistoja haltuun. Olganpuisto, Laamanninpuisto ja Tammirinteenpuisto on nyt jo tulleet tutummiksi. Tammirinteen puistosta löysimme skeittirampin, jonka nähdessään lapset keksivät, että haluavat juosta ja kiipeillä siellä. Naurun remakka oli mahtava koko Kuusenkärkkäiden poppoolla, kun he porukalla yrittivät kiivetä ylös skeittimontusta. Tämä lapsista kumpuava toiminta on sitä, mitä haluamme olla toteuttamassa päivittäin ja siihen on helppo luoda puitteet vain lapsia kuuntelemalla ja heidän ideoihin tarttumalla. 

Teimme Pihkapirttiläisten kanssa syysretken Mäkimatin puistoon. Olemme nyt laajentaneet reviiriämme entisestään, kun lapset ovat tulleet tutuiksi ja luottamus oman ryhmän toimimiseen on syntynyt. Kävimme edellisellä viikolla harjoittelemassa linja-autolla matkustamista tekemällä Vaajakosken kirjastoon retken ja sen mennessä hyvin uskaltauduimme jo kauemmas. Retkiaamuna mahassa tuntui pientä jännityksen nipistelyä. Vanhemmat toivat lapsiaan tavanomaista aiemmin aamupalalle, jotta pääsisimme ajoissa matkaan. 

Pakkasimme reppuun puita makkaranpaistoa varten, retkieväät ja seikkailumieltä. Pienet nautiskelivat polkuautoilla ajamisesta ja suurin osa uskaltautui alas isosta kierremäestä sekä jopa tettiläisten kanssa hurjaan vaijerikeinuun. Päivä oli ikimuistoinen ja pyrimme kyllä käymään ottamaan tästä uuden tradition, sillä niin paljon jäi vielä kokomatta Mäkimatin puistossa. 

Puistossa nautiskelimme retkieväiksi makkaraa, rusinoita ja pillimehut

Pihkapirttiläisten syysretki Mäkimatin puistoon

Metsäseikkailuja ja ulkoleikin huumaa

20.8.2017

Nyt on kolmisen viikkoa uuden päiväkodin elämää takana, uusia kavereita on jo saatu ja mieleenpainuvia hetkiä koettu! Isojen ryhmän Mahlamajalaiset ovat suorastaan asuneet metsässä! He ovat tutustuneet metsän materiaaleihin, laskeneet kiviä ja käpyjä, hyppineet ja kiipeilleet mättäältä toiselle, herkutelleet mustikoilla ja vadelmilla sekä nautiskelleet retkieväistä. Pienten ryhmän Pihkapirttiläiset ovat kahdesti myös päässeet mukaan metsäretkelle.

Ystävyyden ilo: kun ymmärtää ja tulee ymmärretyksi

Metsään sukelletaan korkeiden, lapsia päätä pidempien heinien läpi ja aikuiset laulavat Leijonaa mä metsästän. Tunnelma on käsinkosketeltava, kun lapset kuvittelevat olevansa viidakossa, seikkailijoina. Kun pääsemme heinikon läpi, jätämme rattaat odottamaan ja lasten silmät suurenevat innostuksesta. Pienimmätkin, vasta hetki sitten kävelemään oppineet lapset, lähtevät taapertamaan rauhassa, aikuisen turvatessa matkaa käsikädessä. Voi pojat sitä ihmetyksen määrää, mitä kaikkea ympäriltä löytyykään! Pienet kädet tunnustelevat kaikkea uutta. Miten jännittävää onkaan kokeilla kosteaa sammalta, käsiin purskahtavaa mustikkaa, kutittavia heiniä, piikikkäitä varpuja!

Käymme säännöt läpi aina ennen metsäretkeä: aikuinen pitää näkyä kokoajan, liian korkeille kiville ei voi kiivetä, kun on ollut sateinen keli ja kivet voivat olla liukkaita. Joku lapsista huutaa: "Katsokaa, tuolla lentää perhonen!", ja yhdessä lauma häviää perhosen lentoa katsomaan. Kellään ei ole kiirettä, metsä rauhoittaa niin lapsia kuin aikuisiakin.

Mahlamajalaiset tekivät kivelle kasvot

Metsäretkeltä tallustellessa päiväkodille päin kukaan ei kinastele ja monia hymyjäkin näkyy. Pienimmillä meinaa silmät jo vähän rattaissa lupsua kiinni, isot kulkevat jo hienosti retkinarussa. Välillä aikuinen muistuttaa, että muistakaa tulla reunaan ja mietitään yhdessä liikennesääntöjä. Ruoka maittaa ja päiväunta ei tarvitse kauan odottaa.

Eräältä perheeltä saatu kortti :)

Saimme perjantaina työviikon kunniaksi eräältä perheeltä kortin, missä työtämme kiitettiin. Kortissa on koskettavat, voimakkaat sanat. Ole suojana pienelle suuri puu, näin pienellä juuret vahvistuu. Tämä suojana oleminen, turvallisuuden tunteen luominen, onkin todella tärkeä tehtävä varhaiskasvatuksessa. Se, että nämä pienet taimet ovat ensimmäisiä kertoja erossa vanhemmistaan, ei ole helppoa. Mutta kun syliä ja ymmärrystä on tarjolla, häviää itkutkin pikku hiljaa. Tällä viikolla iloitsimme monien pienien jäämistä hoitoon ilman itkuja! Reippaasti lähtivät juosten leikkeihin ja vilkuttivat vanhemmilleen, että hei hei, mukavaa työpäivää. Silloin voimme jo olla tyytyväisiä, että juuret ovat lähteneet vahvistumaan :)

Elämyslippu jo kädessä, matka alkakoon!

Tänä sunnuntaisena, hieman harmaana, mutta toiveikkaana päivänä, kutsumme teidät meidän kanssamme matkalle!

Matkalle kohti lasten iloa, hymyjä, varovaista tutustumista uusiin lapsiin ja aikuisiin, satojen hiekkakakkujen ja pikkuautojen päristelyn maailmaan.

Matkalle kohti kauniisti leijuvia pianon säveliä, ötököiden tutkiskelua, monia hyppyjä, tasapainoiluja kivillä, kuperkeikan opettelua.

Matkalle kohti loruttelua, roolileikkejä ja pienten sormien tunnustelua märän maalin osuessa kämmeniin.

Matkalle kohti leikin riemua, sitä tunnetta, kun voi vain heittäytyä uusiin maailmoihin, joissa rakentamiseen ja vauvan sekä eläinten hoitamiseen saa uppoutua rauhassa, uusien päiväkotikavereiden kera.

Matkalle kohti ihmettelyä, uskallusta ja tunnetta onnistumisesta.

Matkalle kohti yhteisiä juhlia, yhteisöllisyyden tunnetta perheiden kesken.

Matkalle kohti ensimmäisiä erohetkiä omasta perheestä, itsenäisyyden opettelua.

Matkalle kohti syksyisen metsän huumaavaa tuoksua, jaloissa rapisevia heiniä ja suupielet sinisiksi värjäävillä mustikoilla herkuttelua.
Tervetuloa!